Ne karkelot niin oli hauskal,
soi soitto niin hurmaavaan,
ett' aamuhun huilasi aika -
mitä äiti nyt virkkaakaan!

Hän käskihän varhain tulla
mun tanssin touhusta pois,
mut »Tonavan aaltojen» vierren
ken äitejä muistanut ois!

Oi ällös, äitini, suutu,
saat ruususen rinnaltain.
- Mut voi, hän kysyä voisi
mä keltä, keltä sen sain!

Eino Leino